Tää lähtee joululomille kohta

Harjoittelu on ollut varsin antoisa.
Vaikka melkein jatkuvasti on ollut tylsiä hetkiä, niin tänään olen päässyt toteuttamaan itseäni, mutta kukaan ei ole ollut näkemässä sitä.
Laitoin laskuja ja hyvitin pari. Olisin tehnyt laskutarkastuksia, mutta en löytänyt tunnuksia järjestelmään.
Mutta nyt olen tehnyt sen, mitä pystyin ja olisin valmis lähtemään kotiin, mutta täytyy odotella, jos vaikka sihteeri tulisi käymään tai edes soittaisi.

Mutta siihen asti...
Hyvää Joulua vaan kaikille lukijoille.

Turhautuminen jatkuu

En ymmärrä yhtään, mistä tämä olotila johtuu. Ei ole yhtään motivaatiota suoriutua annetuista tehtävistä, eikä mennä kysymään tehtäviä lisääkään.
Pärjään kyllä hyvin/erinomaisesti näytöistä, joita minulla oli vain yksi tällä hetkellä. Kiitettävä sieltä napsahti.
Tulevaisuus ahdistaa, en tiedä jatkanko koulun loppuun syystä X ja saanko töitä, jos sitten suoritankin itselleni tutkinnon loppuun.
En enää tiedä, mitä haluan elämältäni. Tuntuu, etten ole saavuttanut mitään.
Peruskoulun jälkeen en tiennyt, mitä haluan tehdä, enkä tiedä edelleenkään. Olo on tyhjä.

Taloutta siellä ja täällä

Puhutaanpa ensin hetki politiikasta.
Minua se asia ei juuri liikuta, mutta ku taloudesta on ollut puhe, niin köyhät ja pienituloiset tässä taas kärsivät. Samana päivänä, kun tasa-arvoisesta avioliittolaista äänestettiin eduskunnassa, niin silloin päätettiin myös, että leikataan lapsilisiä 8,1%. Näin vain luin somesta.
Muutenkin nämä leikkaukset tuntuvat aina pienituloisen kukkarossa, johon itsekin kuulun. Tai no, taidan olla ihan köyhä, koska työttömyysrahoilla elän.

Sitten palataan tähän hetkeen... Tänään oli ensimmäinen näyttöpäivä ja tein talouspalveluiden tutkinnonosan ja sain siitä kiitettävän.

Ammattiahdistusta

Tämä tunne on tullut aikaisemminki ja sen myötä alakin on vaihtanut.

Tunnen turhautumista, tunnen olevani hyödytön ja tarpeeton työharjottelupaikassa.
Kun tehtäviä ei ole, en halua lähteä liikkeelle kysymään tekemistä.
Kun tekemistä on, en halua tehdä niitä.
En tunne olevani masentunu. En vain koe työpaikan antavan minulle mitään.

Nämä ovat vain tuntemuksia, mutta ne ovat vieneet suurimman osan päivästäni.

Maanantaina on ensimmäinen näyttöni, enkä jaksa innostua siitä yhtään.
Kyllähän täällä puhellaan, etteivät minua kouluun päästäisi, mutta jostain syystä en jaksa innostua asiasta ollenkaan. Vaikka onhan se kiva, kun olisi töitä tiedossa, mutta suurin osa päivästäni menee netissä pyöriessä.
Oppimispäiväkirjani näyttää tyhjää edelliseltä viikolta, kun ei vain ole ollut mitään tekemistä.
Turhauttaa oikeesti.

Näyttösuunnitelmaa

Voi että, miten voi tuollainen asia stressata.
Tänä vuonna pitäisi nekin tehdä kahden tutkinnonosan kohdalla, mutta yksinkertaisesti ahdistaa koko asia.

Eilen keskustelin erään tutun kanssa, joka sai diagnoosin adhd:hen ja löysin paljon yhtäläisyyksiä. Ja aloin miettimään, josko sittenkin uskaltaisin mennä vaatimaan tutkimuksia. Olen vain punninnut diagnoosin hyviä ja huonoja puolia. Lähinnä sitä, että mitä hyötyisin diagnoosista, mutta näin kun ajattelee, niin on tilanteita, joissa minun pitäisi olla erittäin skarppina, enkä siihen kykene ainakaan 100%. Ajatukset eivät pysy kasassa, jos niitä on miljoona. Näkö ei pysy tarkennettuna yhteen paikkaan viittä sekunttia kauempaa ja tätä tekstiä kirjoittaessa yhtäkkiä ajatus vain katkeaa ja siinä menee hetki, että saan uudestaan ajatuksesta kiinni.

Selkäkin on mennyt taas pahemmaksi, joten huomenna lääkäriin. Joudun kysymään yhtä sun toista, jos minulle määrää jotain lääkettä. Sekin ahdistaa, kun en tiedä, mitä tuleman pitää.

Pientä valitusta

Tekstieni taso ja päivitysjaksot ovat selkeästi huonontuneet, mutta töissä on välillä niin hiljaista, ettei ole juuri mitään kerrottavaa.
Asiakastietojen tarkistamisessa on omat haasteensa, kun pitäisi tulkita ihmisten nimiä, vaikka osallistujalistoissa lukee selkeästi "Kaikki kirjoittavat nimensä tekstaten", niin ei kun vedetään kaikenmaailman koukeroita laatikko täyteen, ettei koko listasta ota mitään selkoa. Kurssin vetäjältä pitää kysyä, että kukahan tämä ihminen mahtaa olla. Ja toinen asia näihin liittyen, kun jotkut vaan menevät kursseille tekemättä lainkaan ilmottautumislomaketta meidän tietojärjestelmään tai kurssin vetäjän antamaa ilmottautumislomaketta ja sekös tässä vituttaa, kun ei voi sit laskuttaa, kun ei ole koko ihmistä olemassakaan.

En haluaisi valittaa...

mutta minulla on aivan liian vähän tekemistä töissä.

Pyörittelen suurimman osan päivästä peukaloitani. Viime perjantai oli ainut päivä, jona meni jopa vähän ylitöiksi, kun kirjanpitäjä suostui opettamaan minulle ohjelman saloja ja sainkin tehtyä siinä jopa kirjauksia.

Tänään taas pyöritellään peukaloita ja mietitään, että mitä tehdään.

Ryhmänohjaajankin pitäisi tulla jossain vaiheessa käymään, mutta eipä ole tullut mitään infoa asiasta.

Eipä minulla tässä muuta.

Täytyy vielä lisätä, että kun kansalaisopiston rehtori on paikalla, niin töitä riittää kyllä, mutta sitten saakin ryömiä ympäri taloa, että joku antaisi minulle edes mapitettavaa.

Tehokasta

Nyt minulla on vihdoinkin oma huone ja avaimet sinne.
Hommia on kyllä riittäänyt, välillä enemmän ja välillä vähemmän.
En ole päässyt vielä tietojärjestelmiin käsiksi, mutta jossain vaiheessa saan opetella kansalaisopiston laskutusta, kunhan se ihminen tulee sairaslomalta, kuka lupasi minulle asiaa opettaa.

Tämä porukka on oikein mukavaa ja avuliasta. En usein neuvoja ole tarvinnut, koska olen käyttänyt vain exceliä ja wordia, mutta jälleen kerran minulle kiroillaan, kun teen hommat liian nopeasti.

Ihailtavaa olisi varmaan olla tehokas, mutta ei kaikilla ole aikaa keksiä minulle lisää töitä.

Tänään tulee meille tiskikone ja pesukone uudelle asunnolle ja huomenna muutto ja kummipojan ristiäiset. <3

Otin kutimet mukaan, jos tulee tylsä hetki.

Outoa menoa

Aloitetaan lauantaista:
Minullahan on tuo selkä oireillut oikein kunnolla tässä viimeaikoina, että piti ihan lääkärissä asti käydä parikin kertaa. Meinasin tänään mennä uudestaan, koska lääkkeistä tuli kauhea kesto-oksetus, että työkyky olisi mennyt, joten lopetin ne.
No, lauantaina oli meidän saunavuoro ja istuskelin saunan jälkeen pukkarissa. Heitin lopulta selälleni siihen penkille, kun selkään alkoi särkeä ja hengittelin siinä tuskissani hetken ja sitten selkä sanoi kuuluvasti ruks ja minä älähdin, kun se sattui. Sitten.... säryt hävis.
Ei ole sattunut ollenkaan alaselkään sen jälkeen, joten en sitten mennyt lääkäriin tänään sen takia.
Kotidiagnoosi oli siis fasettilukko, joka aukesi.

Sitten se toinen asia:
Saan oman toimistohuoneen kunnanvirastosta, jossa aloitin tänään työharjottelun.
Saa nyt nähdä, mitä pääsen tekemään siellä.
Tänään aloitin työt arkistoimalla vanhoja pöytäkirjoja ja oli kyllä varsin hilpeää hommaa. Olen minä ennenkin arkistoinut.

Loppuun vielä täytyy todeta, että tästä lähtien tämä on varmaan eräänlainen oppimispäiväkirja, joita olen aina vihannut pakosta kirjoittaa.

Kummallinen luokanvalvoja

Kummallinen oli tämä meidän luokanvalvoja, joka jäi nyt eläkkeelle kesken lukuvuoden. Tämä uusikin tuntuu olevan kummallinen.
Meitä oli aika monta oppilasta, joilla ei ole vieläkään harjoittelupaikkaa ja maanantaina pitäisi aloittaa. Tämä valvoja on sitä mieltä, että pitää ottaa kaikki vastaan mitä saa. No mitä jos ei ole sitä, mitä ottaa vastaan, kun on soittanut Jyväskylän kokoisen kaupunginki läpi puhelinluetteloa käyttäen, että tekee mieli puhelinlaskut lähettää jo koulun maksettavaksi, koska se kasvaa hirveän suureksi, kun joutuu kaiken maailman palvelunumeroihin soittamaan.
Tuntui siltä, ettei tämä valvoja ole itse ollut ikinä työttömänä ja tajunnut sitä, että sitä työtä on oikeesti vaikea löytää tähän aikaan, kun valtion talous on kuralla ja joka puolella on taas yt-neuvotteluita, irtisanomisia ja lomautuksia.
Ei siivoojaksikaan enää kelpuuteta ketä tahansa, kun vaaditaan koulutuksia, kokemuksia ja jotain kortteja, joka oikeuttaa siivoamaan paikkoja.
Ylikoulutettuja ei tunnuta huolivan myöskään, kun tulevat yritykselle liian kalliiksi.

Itsehän sain vain sitkeästi pommittamalla kunnanvirastoa sieltä harjoittelupaikan ja aloitan heti maanantaina.
Toivon todellakin, että kaikki muutkin meidän luokalta saisivat harjoittelupaikan.

Lisää turhautumista

Ei vieläkään harjoittelupaikkaa ja alkaa oikeasti stressiä työntää.
Tänään meni päivä turhautumisitkuissa, kun kukaan ei tunnu tietävän mistään mitään, ku yrittää tiettyä ihmistä tavoitella, eikä kukaan tiedä, onko talossa edes sen nimistä ihmistä.

Aika tarkalleen kahden vuoden takaa kuva marja-aroniasta.

Huomenna yritän kunnanvirastosta, se on viimeinen vaihtoehtoni, koska kukaan muu ei tunnu tarvitsevan (haluavan) harjottelijaa.

Koulutehtävät tuottavat myös harmaita hiuksia. Ruotsin tehtävät on palautettu ja tietojärjestelmän tehtävät on tehty, en vaan löytänyt mistään tarvittavia raportteja, kun tällä lahopäällä en muista yhtään, mistä mitäkin löytyy ja koe on ensi viikolla.
Englannin tehtävät ovat vielä tekemättä. Onneks opettaja on eri ihminen, kuin mistä olen aikaisemmin purkautunut, joka siis takertui joka ikiseen lausumisvirheeseenkin.
Tämä uusi opettaja on nuorempi, sekä myös rennompi.

Mina kirjottaa hoono soomi

Tai ilmeisesti liikekirje-kurssin opettaja on tätä mieltä. Välillä tuntuu siltä, että minua syytetään siitä, etten ollut kirjallisen viestinnän kurssilla. Ai miksikö en ollut? Koska ei kiinnosta ja kävin sen jo edellisessä koulussa Helsingissä.

Tekstini ovat täynnä lyijykynällä tehtyjä korjauksia ja osa jopa kahteen kertaan korjattu ja eri tavalla, koska opettajalla on erilaisilla mielillä korjannut niitä.

Koskaan ei asettelu ole oikein ja tekstissä on jotain korjattavaa, millon isoja kirjaimia, millon taas merkkejä, jotka on väärissä paikoissa...

Nyt tekee mieli sanoa, että ei asiakas sitä kuitenkaan huomaa, jos asettelu ei oo ihan täysin standardien mukanen.

Huomenna taas liikekirjeitä. Vituttaa jo valmiiks ja päätäki särkee.

Stressisärkyjä on ollu koko viime viikon ja tän alkuviikonki, kun en edelleenkään ole saanut vastausta harjottelupaikasta ja syyskuussa pitäis olla jo selvillä, mihin menee.

Purnausta työharjoittelusta

Harjoittelu alkaa 22.9., eikä minulla ole vieläkään harjoittelupaikkaa.
Yritän soitella paikkoihin, mutta kukaan ei suostu vastaamaan puheluihin.
Tunnen vähän vain paikkakuntani paikkoja, joista kysyä ja vielä enemmän ärsyttää se, että kunnan nettisivut on kesken, enkä löydä sieltä kirveelläkään puhelinnumeroita tai nimiä.

Koska tilitoimistot ovat nihkeitä ottamaan harjoittelijoita, niin olen päättänyt kysyä kunnan puolelta töitä, kunhan vain löytäisin numeroita tai nimiä. Sähköpostit nyt on tyyliä etunimi.sukunimi, mutta olisi kiva tietää kuka vastaa noista.

Otin taas kursseja pois HOPS:sta, koska en kokenut joitakin asioita tarpeelliseksi opintojani ajatellen.
Lainsäädäntö... yh. Yrittäjyyden jatkokurssi, joo ei, enhän käynyt ensimmäistäkään kurssia.

Paskan määrä on vakio vol.2

Ei tällä kertaa minun paskani, mutta äitini.
Hän oli ostanut aika uuden auton tammikuussa ja ajeli sillä jonkun aikaa ihan tyytyväisenä, kunnes jäähdytyksen merkkivalo syttyi vähän väliä käynnistäessä. Syytä ei keksitty, niin huoltoon vaan ja mitäs kivaa sieltä löytyikään? No öljyt ja jäähdytysnesteet sekasin. No eikun selvittämään, miksi näin käy ja autoon tehdään vaikka ja mitä, mutta kukkaro ei siitä kevene, koska takuu.
Huolto kesti melkein kaksi kuukautta ja sen aikaa heillä oli lainassa joku karvalakkimallin golf variant.
Äiti sai autonsa takaisin ja ajeli sillä taas tyytyväisenä muutaman kuukauden, kunnes se saatanallinen merkkivalo syttyi taas. Katsoin itse paisuntasäiliöön, että näyttääkö jäähdytysneste normaalilta. Noh, eipä tietenkään näyttänyt, vaan se näytti kuravelliltä. Ja eikun korjaamolle takaisin.
Tällä kertaa sinne vaihdettiin jotain letkuja ja kone pestiin. Sillä aikaa heillä oli lainassa -08 vuoden golf variant, koska äiti oli jo niin tyytymätön tähän korjaamolla seisovaan autoon.
Korjauksessa menee kolme viikkoa.
Kuukausi taas sillä ajettiin ja sitten TAAS se merkkivalo. Ja taas sama vika. Jäähdytysneste täyttä kuravelliä.
Soittoa liikkeeseen, että nyt oikeesti. Kauppias oli sitä mieltä, että kauppa puretaan ja uusi tilalle.
Olivat ostaneet auton rahoituksella.
No rotisko jäi sinne ja tällä kertaa -08 golf variant alle. Ei sama, kuin tämä lainassa ollut.
Ajelivat rauhassa kotiin ja mies kävi vielä ajelemassa sillä. Illalla täytti paisuntasäiliön, koska jäähdytysnestettä oli aika vähän.
No tänä aamuna lähdin äitin kyydissä kaupunkiin, niin pääsimme 40km, kun se äitin kammoama jäähdytyksen merkkivalo syttyi ja auton tietokone huutaa isolla punaisilla kirjaimilla STOP! No eikun tien viereen ja katsomaan, mikä mättää. Jäähdytysneste oli minimissään ja anturit ilmoittavat siitä.
No lisätään nestettä ja pidellään peukkuja, että päästään edes seuraavalle huoltoasemalle. Päästiinhän me. Siellä odotellaan melkein kaksi tuntia, että automyyjä tulee töihin. Ei huvittanut istua autoliikkeessa huonoilla tuoleilla juoden huonoa kahvia, joten jäimme huoltoasemalle. Lähtiessä piti taas säiliö täyttää, koska matkan aikana oli neste taas loppu.
Sitten odotellaan autoliikkeessä ja katsellaan autoja.
Otimme ensin caddyn koeajoon, mutta se ei tuntunut hyvältä, joten lähdimme kotiin farmari-octavian kanssa. Katsotaan, miten tämän kanssa käy.
Aika monta autoa kiertänyt noilla, että toivois sitä vihdoinkin jotain hyvääkin.

Kylmä, kuuma, kylmä, kuuma

Tämä oli koulussa ongelmana.
Ulkona oli paahtava helle ja sisällä tajuttoman kylmä. Mitä tekee jumiutuneet lihakset? No, oireilee tietenkin.
Käteni olivat keskiviikkona aivan jäässä ja selkää särki niin vietävästi ja varpaitakin paleli.
Kursseina alkoi heti toimistotyö ja liikekirjeet. Niin kuivia aiheita, että huoh. Onneks sai välissä vähän pelata naamakirjassaki. Kyllä, aukaisen aina ATK-luokassa naamakirjan ja pari muuta vakiosivua. Hämäykseski aukaisen pari ohjelmaakin siihen sivuun.
Keskiviikkona oli eri luokka, kuin torstaina ja huomattava ero oli tuoleissa. Ensimmäisessä luokassa tuolit keikkui, eikä niitä saanut asetettua selkäystävälliseksi, mutta jälkimmäisessä luokassa tuoli oli mitä parhain ja luokan lämpötilakin oli inhimillinen.
Mieleni tekisi tilata kankaita, jotta voisin ommella itselleni uusia vaatteita, kun kaupasta en tahdo löytää millään kivoja vaatteita tai sitten en halua pihiyttäni maksaa mistään.

Pääsemme ehkä tästä 48 neliön kaksiosta muuttamaan pian poiskin. Tämä asunto on liian pieni, etten mahdu tänne askarteluineni, saati sitten, jos perheenlisäystä tulee (karvaisia tai karvattomia), eikä tänne mahdu edes vieraita. Joten perjaatteessa neliö olisi ihana, mutta eiköhän tässä kolmiossakin pärjätä.

Koulu alkaa taas

Olen palannut lomailemasta ja ensi viikolla palaan koulun penkille selkävaivaisena.
Selkääni on hoidettu tähän mennessä sähköllä ja ultraäänellä, sekä hieromalla. Jumppaan ei jäänyt tarpeeksi aikaa, mutta venyttelyä oli pakko ajanpuutteesta huolimatta tehdä niin paljon, kuin vaan ehti. Jossei muuten, niin tupakalla ollessa.
Ennen kesää pystyin istumaan tunnin penkissä, nyt en pysty, kuin puoli tuntia.

Sitten tähän kesälomaan. Kuukauteen en ole kotona ollut, kuin käymässä, joten postia oli vaikka kuinka paljon odottamassa.

Wilmasta satuin katsomaan, että millainen mahtaa olla tulevan viikon lukujärjestys. Kevyesti alkaa kahdella päivällä, joissa on neljä tuntia päivässä. Samalla kurkkasin, olisiko puuttuvat kurssinumerot jo laitettu, niin olihan siellä. ATK-Kirjanpidon kohdalla näkyi komea kolmonen, joka on siis paras ja ykkönen huonoin(typerä asteikko, tiedetään). Enkä ymmärtänyt koko asiasta tuon taivaallista.

Mä oon niiin lomalla

Tänään oli viimeinen koulupäivä ja se päätettiin palkkahallinnon kokeeseen. Koe oli sinänsä helppo, vaikka siinä menikin koko päivä sen takia, kun piti tehdä toisen tietokonetunnuksilla, että sain tehtyä palkkojen ohjelmalla, joka ei minun tunnuksilla toiminut.
Mutta nyt se on tehty ja minä siirryn lomalle viideksi viikoksi.

Viime hetken rutistukset

Tuntuu jotenkin stressi kasvavan, mitä lähemmäs kesää mennään. Kokeita on enää yksi jäljellä, enkä tiedä, saadaanko sitä suoritettua tarvittavalla ohjelmistolla. Koulu ei ole vieläkään maksanut lisenssiä siitä. Sen takia meillä ei pidetty tänään palkanlaskennan tuntia. Opettaja vain otti nimet, ketä tunnille tuli ja käski lähteä kotiin tekemään tehtäviä, joita oli antanut kaksi viikkoa sitten.

Ruotsista oli tänään koe ja omasta mielestäni se meni ihan kohtuullisesti.

Ensi viikolla pitäisi te-toimistoon lähettää todistus opintojen etenemisestä, mutta minulta puuttuu edelleen hirveä määrä opintoviikkoja suorittamatta, että säästyisin monen tonnin laskulta, jonka kela minulle lähettää ehkä. Luokanvalvoja on niin saamaton, ettei saa aikaiseksi laittaa niitä suoritusmerkintöjä. Minulla ei ole yhtään tuntia poissaoloja, joten syy ei ole minun, jos jotain lisäselvityspyyntöjä satelee.
Katsotaan kuinka tässä käy.

Istumatyöstä rokotetaan

Kärsin tapaturmaisesta selän suoruudesta ja jäykkyydestä, joka nyt alkoi oireilla sen verran pahasti, että piti fysioterapeutille soitella ja pyytää apua, kun kotikonstit loppuivat. Yläselkäni on kärsinyt lihastulehduksesta jo pitkään, eikä sitä ole saatu kokonaan taltutettua, ainoastaan oireet on helpottunut, mutta mikä tahansa voi laukaista sen uudestaan.
Nyt hoidettava on alaselkä, joka kipuilee milloin mistäkin syystä, eikä suoruuden takia sitä ole kotikonstein mahdollista venyttää. Joten tässä vaiheessa tulee ammattiapu kehiin.
Jaloissani on uskomattoman voimakkaat lihakset, mutta jostain syystä pakaralihakset ei aktivoidu rasituksessa. Sen takia ahterini on löysä ja leveä lihasten puolesta.
Fyssari löysi lantion seudulta kipupisteet, joita painelemalla pakaralihakset saatiin aktivoitua.
Sain helpot jumppaohjeet, joita pitäisi tehdä useita kertoja päivässä, mutta koulun viedessä liikaa aikaa, ei se aina ole mahdollista. Pyyhettä pitää käyttää selän takana istuessa, jos tuolissa ei ole tarvittavaa tukea.
Vielä ajan päätteeksi fyssari päätti teipata selkäni kinesioteipeillä. Tässä vaiheessa huomioitavaa on, että älkää teippailko itseänne ilman ammattilaisen ohjeita, jos teille ei anneta ohjeita teippaukseen, niin käykää joka kerta ammattilaisella teippauksessa. Väärästä teippauksesta voi seurata uusia ongelmia.
En ole vielä itse huomannu teippauksen tehoa, mutta en revi niitä poiskaan, lähtevät sitten itsekseen, kun lähtevät.

Paskan määrä on vakio

Tämä viikko on jotenkin ollut kaikkea muuta, kuin kiva.
Vaikka viikko on vasta puolessa, niin tuntuu kaikki menevän niin pieleen, kun vaan voi.
Kokeita tulossa hirveä määrä ja ne stressaa hirveästi, vaikken yleensä stressaa niistä. Opettaja meni poistamaan opintosuunnitelmasta yhden kurssin, jonka varaan laskin, että opintoviikkoni riittää, ettei kela peri rahojaan takaisin.
Tilasin meille uudet tietokoneen osat, jotka haetiin eilen ja tänään ruvettiin käynnistelee, niin näytönohjain ei toiminukaan. Pitää siis lähettää se takaisin. Samoin vanha kovalevy ei ollut yhteensopiva uuden emolevyn kanssa ja siihen kokeiltiin välikappaletta, mutta sekään ei toiminut ja kovalevy on kaiken kivan lisäksi rikki.

Kirjanpidon ymmärtäminen on todella haasteellista, enkä ymmärrä sitä millään. Työharjottelupaikkaakin pitäisi käydä kyselemässä. Kauhee stressi kaikesta, että joka paikkaa särkee.

Älä luota ikinä säätiedotuksiin

Varaa aina tarpeeksi vaatetta, ettei vain käy niin kuin minulle.
Lähdin aamulla kouluun caprit ja t-paita päällä. Ei sukkia ollenkaan ja kenkinä ballerinat. Vaikka kotona mittari näytti lähempää kahtakymmentä astetta, niin koulun pihassa mittari alle kymmentä astetta. Pienesti paleli.

Matematiikan kokeen jälkeen jäi luppoaikaa useampi tunti ja päätettiin lähteä käymään nopeasti kaupungilla katsomaan, jos vaikka löytäisin pikaisella vilkaisulla jonkun hupparin tai pitkähihaisen paidan. Löysin onneksi, vaikkei se paljoa lämmittänyt, kun jalat oli paljaana.
Huomenna laitan kyllä toppatakin päälle, kun ovat luvanneet kylmän jatkuvan. Saahan sitä vaatetta vähennettyä jos tulee kuuma.

Merkonomi puutarhailee

Minulla on pitkästä aikaa etäpäivä ja käytin sen taas hienosti käymällä koiran kanssa aamulla torilla. Löysin sieltä hyötykasveja, joita olin koko kuukauden kyttäillyt ja kävin ne puolen päivän aikaan hakemassa. Kurkkua ja tomaattia on nyt istutettu suoraan multasäkkeihin, koska olen laiska ja pihi, etten alkanut etsiä laatikoita niille. Joten säkki kelvatkoon.

Ajattelin ensin, ettei tästä mitään tule, paikka on liian kuuma niille. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin, kun katselin, missä säkit olivat maanneet koko talven. Päätin, että olkoot siinä sitten, kun paikka ei ole suorassa auringonpaahteessa ja siihen sataakin välillä. Viherpiiperöin vielä huomenna lisää ja kylvän yrttejä ja ehkä perunaa. Kuistilla tuoksahtaa mukavasti kanankakalle, toivottavasti naapurit ei häiriinny siitä.

Se siitä sitten, voisin katsoa optimasta, mitä tehtäviä opettaja on lähettänyt tälle päivälle tehtäväksi.

Tyhmästä päästä kärsii koko koe

Minulla oli tänään ecdl-koe (älkää kysykö, mitä se tarkoittaa, en tiedä) ja olin henkisesti varautunut omasta mielestäni hyvin. Koe alkaa hyvin ja etenee. Pääsen viimeisiin kysymyksiin ja sitten lyön viimeisen vastauksen kohdalla vastaus-nappia ja koe heittää ensimmäisen koesivun takaisin.
Kysyn valvojalta, että miksi tämä tekee näin. "No ethän sä oo vastannu ku viiteen kysymykseen".
Kyllä siinä vaiheessa löin pään pöytään ja sanoin aika kovaan ääneen "Voi v*ttu!"
En ollut painanut vastaus-painiketta muissa, kun teoreettisissa kysymyksissä, no eikun alusta ja kauheella kiireellä, kun aikaa oli jäljellä vain 15 minuuttia, kun koko koeaika on 45 minuuttia. Olin siis käyttänyt puoli tuntia en mihinkään.
Kauhealla kiireellä naputtelemaan tehtävät uusiksi.
No koe meni läpi prosentilla 88% ja läpäisyyn vaadittiin 75%
Pieni kiroilu, kun vihdoin sain sen tehtyä loppuun ja läpäistyä.
Enkä tarvinut edes apua valvojalta kertomaan, mitä tehtävässä minun halutaan tekevän.

Ruotsin sanakoekin oli tänään ja se meni aika huonosti, mutta enköhän siitä ykkösen saa.
Jäin kiinni ruutupaperin tuhertelusta, kun pelaan tunnilla yhtä ruutupeliä, jossa vedellään viivoja ristiin rastiin ja opettaja vain ihastelee ja kertoo, kuinka hänen isänsäkin pelaa sitä. Ihana opettaja. Ihanaa, kun on noin rento opettaja.

Jotenkin tuntuu tyhmältä

Todellakin. Englannin kursseja on yksi takana ja toinen lopuillaan ja nyt vasta käydään läpi artikkelit.

Siis miksei näitä käyty läpi jo ensimmäisellä kurssilla? Kysyn vaan. Nyt vasta tiedän jotenkin, missä kohtaa käytetään a, an ja the. Sanakoe meni päin seiniä, kun oli niin vaikeita sanoja.

Sitten toinen asia.

Eräs kaverini julkaisema uutinen sai minut miettimään, että onko minulla sittenkin adhd tai add, kun uutisessa luetellut asiat tuntuivat kovinkin tutuilta. Saisin varmaan ajan tutkimuksiin ja helpotusta koulussa, mutta jotenkin en vain jaksa. En minä itse tekisi diagnoosilla mitään. En halua, että minua kohdellaan koulussa jotenkin eri tavalla.

En nyt keksi muuta sanottavaa, joten eiköhän se ollut siinä.

Varastointiongelma

Ensimmäisen palkkojen tunnin saldo, 1,5cm kopiopaperia.

Jos tämä paperin tulo jatkuu tätä menoa, niin tarvitsen lisää mappeja. Tällä hetkellä ainoastaan palkkojen paperit on pitänyt laittaa omaan mappiinsa. Kohta alkaa tulee lisää kirjanpidon papereita, kun opettaja alkaa etäpäiville tyrkätä tehtäviä.

Matematiikka loppuu kohta ja koe on tässä kuussa pian tulossa. Hirveesti kaavoja muistettavana, että suoriutuu kokeesta edes kunnialla.

Atk-kirjanpidossa tuotti päänvaivaa kyllä kaikki mahdolliset. Eniten kuitenki palkkojen kirjaaminen oikeille tileille.

En vaan ymmärrä, mitä tulee kreditiin ja mitä debetiin. Ei mene minun pieneen päähäni jakeluun.

Kohta kirjataan taas lisää.

Koulusta salille

Ei se nyt ihan niin mennyt.

Minusta vaan on tympeätä tehdä yhtä ja samaa, kun salin puntti-pertit varaa kaikki laitteet, joissa on mahdollista kehittää lihasta. Aloin youtubesta etsimään itselleni aerobic-ohjelmaa ja löysinkin suht mukavan ohjelman ja pyysin miestä mukaan. Mies hyytyi jo ennen puolta väliä ja minä sitkeästi vedin ohjelman loppuun. Lopputulos tuntui vain mielettömän hyvältä ja kropassa tuntui lihaslukot avautuvan oikein kevyesti. Suunnitelmana on tehdä sama ohjelma vielä kahdesti ja sitten etsiä uusi tylsistymisen välttämiseksi ja muutenkin ohjaajat vaihtelevat ohjelmaa säännöllisesti.

Tänään alkoi koulussa tuttu aihe uudessa muodossa, nimittäin atk-kirjanpito. Helppoa se ei ollut, koska piti muistaa aina vastakirjaus, että tilit täsmäsivät. Aikani siinä tutkailin ja väsäsin ja lopulta sain tilit täsmäämään.

Ruotsista oli taas sanakoe ja jotenkin vain tuntuu koko kieli helpolta opiskella. Vähän silmäilin sanoja aamulla ennen koetta ja sillä mentiin... Kaksi kohtaa jäi täyttämättä, koska en vain laiskuuttani alkanut miettimään niitä enempää.

Englannissa tuntuu vain entistä enemmän tulevan asenne "en osaa opettajan mielestä, en jaksa panostaa". Tuntuu vain niin typerältä opiskella enempää, jossei vain osaa ja opettaja lyttää heti yritykset, ku jostain puuttuu joku osa lausetta.

Huomenna sitten palkanlaskentaa. Koko touko- ja kesäkuu on aivan täyttä, enkä kerkeä keskittyä muuhun.

Vastoinkäymistä kerrakseen

Aamu alkoi hyvin, hoidin kaikki ajoissa ja olin lähtövalmiina, kun kyyti tuli 10:50.
Sitten kun pääsin koululle, niin näin luokkakaveria ulkona. Hän ihmetteli, että eikö meidän pitänyt olla excelin jatkokurssilla. Joo, tietenki pitäisi. No se kurssi alkoi tänä aamuna 8:15, eikä meidän lukujärjestyksessä sitä tietenkään ollut merkitty. Menin sitten tutkimaan kurssitarjotinta, että onko se siellä valittuna. No ei tietenkään ole, enkä saanut sitä valittuakaan, kun järjestelmä ilmoitti kurssin olevan täynnä. Opettajalla ei taaskaan ole puhelin auki, enkä saanut häntä kiinni.

Englanninkokeet saatiin takaisin tänään ja leukani meinasi loksahtaa sijoiltaan, kun näin numeron 1-.
Kamala häpeä. En ole ikinä saanut ammatillisista kielistä noin huonoa numeroa.
Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen englanninkielen vastenmielisenä opiskeluna, vaikka sitä olen hyvin oppinutkin. Opettaja antaa sellaisen vaikutelman, etten osaa sitä ollenkaan. Koetta tarkastaessa punakynä on viuhunut oikein antaumuksella.

Kun vaatteet kiristävät, tiedät opiskelevasi

No, minullahan ei kiristä mitkään, mutta jostain syystä ahteri on täynnä selluliittia ja maha on koko ajan pelkkä rantapallo.
Isännällä kiristävät juhlavaatteet, joten esitin haasteen, että syntymäpäiviini mennessä (syyskuun puoleen väliin) se kummalla on pienempi vatsa, voittaa.
Tänään siis lähdemme yhteistuumin salille antamaan lihaksille kyytiä.

Mutta se siitä.
Englannin ensimmäisen kurssin numero tuli jo wilmaan ja nolottaa suorastaan, että se on ykkönen. Mutta oli se koe sen verran hankala, että tuskin kukaan täysiä sai. Luultavasti muutama huonommin oppiva joutuu kokeen uusimaan. Se opettaja on kyllä kamalan negatiivinen, kukaan ei uskalla edes vastata mitään, kun se kysyy jotain. Ei millään tavalla kannustava ja korjailee ankaralla kädellä pienimmänkin virheen.
Ruotsin opettaja on aivan toista maata, hänestä me tulemme ymmärretyksi, vaikka löisimme vain sanoja peräkkäin. Jos käännökseen tulee pieni virhe, niin opettaja tokaisee vain: "ihan hyvä, mutta mä laittaisin ehkä ton vielä siihen mukaan". Tuollainen kannustaa kyllä opiskelemaan ainakin minua.

Hyvää pääsiäistä

Meidän enkun ope on Saatana

Ei kukaan voi oikeasti tehdä niin kamalaa englanninkoetta, että sitä tehdessä tekee mieli hirttää itsensä housujensa vyöhön.

Tehtäviä oli vain muutama, mutta sitäkin pidempiä. Käsi kramppasi jo toisen sivun puolessa välissä aikani yritin s-kirjainta piirtää kunnolliseksi, mutta siitä tuli aina vain pelkkä suora viiva, joka sojotti ties mihin. Teki mieli lyödä nyrkkiä pöytään, kun kädet ei vaan alkaneet toimimaan.
No sain sen kokeen jotenkin suoritettua ihan viimeiselle sivulle asti ja viimeiselle sivulle sain vain kaksi lausetta kirjoitettua, enkä edes tiedä, saako siitä tekstistä mitään selvää enää.
Nousin viimein penkistä ja lähdin kävelemään luokan eteen viemään opettajalle koetta, niin matkalla jalat meinasivat pettää ja selkä piti aivan järkyttävää rutinaa. Luokan penkit olivat aivan kamalat, että lattialla istuminenkin olisi ollut parempi vaihtoehto.
Tämä taisi olla se maanpäällinen helvetti, mistä olen kuullut puhuttavan.

Jotain hyvääkin.
Ruotsin ensimmäisestä kurssista tuli numero ja se numero oli 2 (arvosteluasteikko 1-3).
Siihen numeroon olen tyytyväinen ja sen koe oli helppo ja nopea tehdä.

Etäpäivä ja flunssa

Iski se flunssa sitten minuunkin. Onneks on etäpäivä ja viikonloppu, ettei tarvii sairaslomaa hakea.
Huomenna lupasin olla Jyväskylässä maskeeraamassa ja minähän en sitä reissua väliin jätä, joten tämä päivä vietetään sängyn pohjalla tai sohvalla ennemmin.

Kokeellista pohdintaa

Ei ole nyt hetkeen taas tullut kirjoiteltua, mutta nyt kun en ole saanut kotitehtäviä hetkeen, niin voisin tänne vähän kirjoitella.

Palkkahallinnon koe oli eilen ja se tuntui jotenkin typerältä, kun koskaan aikaisemmin ei ole kokeessa saanut olla materiaalit esillä ja kaiken kivan lisäksi meillä koe pidettiin tietokoneluokassa, joten kaikki tieto oli parin klikkauksen takana, eikä se ollut missään vaiheessa kiellettyä. Et sinä voi muistaa kaikkien ennakkopidätysten prosentteja, jotka muuttuvat kaiken lisäksi vielä lähes joka vuosi.
Kokeessa piti siis laskea nettopalkka ja mahdollisesti ulosotto palkasta. Tehtävä oli niin helppo, että siinä meinasi käydä vanhanaikaisesti, että tulee huolimattomuusvirheitä. No onneksi aikaa oli riittävästi, niin oli aikaa tarkistaakin, että onhan kaikki nyt varmasti veloitettu bruttopalkasta.

Seuraavaksi on tulossa ruotsin koe ja jostain kumman syystä en koe tarvetta lukea ollenkaan. Vaikka minun kyllä pitäisi vähän, mutta jotenkin on sellainen kutina ahterissa, että opettaja on tehnyt kokeen aivan liian helpoksi.

Englannistakin tulee koe parin viikon päästä, enkä koe tarvetta lukea siihenkään... Osaan kyllä jotain, mutta en viitsi lukea mitään, mikä ei päähän jää. Osaan kyllä rakentaa lauseita ja kirjoittaa sanatkin suhteellisen oikein.

Turhauttavaa

Opinnot aiheuttavat jälleen harmaita hiuksia.
Palkanlaskennan tehtävistä ei tule mitään, koska tehtävät ovat sen tyylisiä, ettei niitä ole tunneilla edes käsitelty, eikä google anna vastauksia mihinkään suuntaan. Koekin aiheesta on tulossa jo ensi viikolla, enkä osaa edelleenkään yhtään mitään. Meinaa ihan itku tulla, kun niitä pähkäilee. Päätin jättää tehtävät kesken, kun ei yksinkertaisesti osaaminen riitä. Mikä opettaja antaa tuollaisia tehtäviä, joihin ei ole mahdollisuutta löytää vastausta, eikä meille ole annettu kunnon materiaalejakaan aiheeseen. Vain teoriaa työehtosopimuksista ja työsuhde-eduista. Miten ne muka auttaa?

Kielet hallitsen omasta mielestäni ihan hyvin. Niissä on ongelmana vain lauseiden tekeminen typerien suomennosten pohjalta, ettei meinaa tulla millään järkeviä lauseita.

Kirjanpidon tehtävä aiheuttaa taas harmaita hiuksia, kun tilinpäätökset ovat niin sekavia, ettei niitä tahdo millään saada oikein. Kärsivällisyys on koetuksella, kun opettajakin sekoittaa koko ajan heittämällä jotain omiaan väliin.

Uutena aiheena...

...palkanlaskenta.
Siis miten voikin olla kuivakas aihe, varsinkin meidän uuden opettajan selittämänä...

Tuon verran olen saanut tekstiä aikaan joskus aikaa sitten, koska minulla ei ollut mitään muuta kerrottavaa koko aiheesta. Ei kyllä ole edelleenkään. Paitsi se, että koe on pian tulossa ja pelkkää teoriaa on käyty läpi, eikä siinä pysy hereillä yhtään. Paperit on täynnä jotain suttua, kun yritän pysyä hereillä ja keksiä tekemistä.

Aiheina on kyllä käyty työehtosopimuksia ja nyt viimeisimpänä pakolliset maksut, mitä työnantajan pitää maksaa.

Matematiikan koekin oli tässä jokunen hetki sitten ja siitä tuli hienosti tulokseksi 22/30. Olen aika tyytyväinen. Englannin sanakoekin oli tässä alkuviikosta, mutta sitä ei vielä takaisin saatu, ehkä ensi viikolla.
Ruotsin sanakoe on tulossa, enkä ole avannutkaan koko kirjaa.

Kirjanpito oli hiukan turhauttavaa taas pitkästä aikaa, siitäkin on kohta koe. Ja tehtäviä on taas niin paljon, ettei kerkee edes tajuamaan. Englannin opettajakin tuntuu nauttivan suuresti siitä, että saa tunkee tehtäviä meille silmät ja suut täyteen. Kiitti letuista hei.
Englannin tehtävissä on sentäs viikko aikaa tehdä niitä, mutta kirjanpidossa on vain kaksi päivää.
Että sellasta tällä kertaa.
Kiva kiitti hei!

Läpäisin ensimmäisen kokeeni

Ennen hiihtolomaa minulla siis oli tämä pirullinen sanakoe, johon en siis valmistautunut kuin henkisesti.

Kokeet palautettiin tänään ja se meni kyllä huonommin, kuin olin odottanut, mutta tavoitteena olikin saada kakkonen numeroksi ja 2- siellä yläkulmassa seisoo, joten se kelpaa minulle.

Tänään oli aamusta talousmatematiikan välikoe, mihin en myöskään valmistautunut kuin henkisesti. Pikaisesti tarkistin aamulla verottomien ja verollisten hintojen laskentakaavan ja kokeeseen vain.

Koe oli itsessään kyllä mielettömän helppo minulle, mutta moni tuntui kiroavan propleematehtäviä, joissa piti löytää se tuntematon tekijä eli X. Prosenttilaskuissa pystyi käyttämään maalaisjärkeä, että kummalla laskukaavalla saa oikean prosentin tai oikean hinnan.

Parin viikon päästä on englannin sanakoe. Saa nähdä, luenko siihenkään.

Saatan antaa itsestäni välinpitämättömän kuva opiskeluiden suhteen, mutta todellisuudessa en minä lukemalla mitään opi. Opin tekemällä ja näkemällä, en lukemalla, siksi en juurikaan kirjoja aukaise kokeiden takia.

Lomalta paluu meni nappiin

No ei todellakaan mennyt.

Ensinnäkin heräsin tunnin myöhässä ja kyyti oli jo pihassa odottamassa. Ei muuta kuin vaatteet niskaan ja ilman aamupalaa liikkeelle, mitä minä en ikinä jätä välistä, ellei ole aivan pakko.

Sitten huomaan, että väärän kielen kirjakin oli mukana. Ja eikun kahvitauolla kirjastoon hakemaan oikea kirja, että voi edes tehtäviä tehdä.

Sitten onkin ruokatauko, noh pommiin nukkumisen takia minulla ei sitten ollut tietenkään mitään evästä. Onneksi päästiin ajoissa ruokatauolle, niin ruokalaan ei ollut kauheeta jonoa, niin sinne vaan syömään. 4e ei ollut paha hinta hyvästä ruuasta, mutta lautaset oli liian pieniä, enkä tullut täyteen, vaikka lautanen oli ihan täynnä ja otin vielä leipääkin.

Koko päivä oli yhtä härdelliä, että nyt on pakko saada lisää ruokaa ja unta.

Tää lähtee lomalle

Tekstiä tuskin tulee seuraavaan viikkoon, mutta viikko menee nopeasti.

huono kännykkäkuva piirustuksesta, mutta menkööt.

Teen sitä taas

Nimittäin läksyjen tekemisen jättämisen viime hetkeen ja kokeisiin lukemiseen ihan viime hetkeen.

Huomenna on ruotsin sanakoe, enkä ole edes avannut kohtaa, miltä alueelta koe tulee. En vaan viitsi nähdä vaivaa koko kielen suhteen, niin kuin yläasteella aikoinaan.
En ole tarkemmin ajatellut, miksi se ruotsinkieli tuntuu niin vastenmieliseltä. Ymmärrän sitä, osaan ääntää lukemaani, mutta en juurikaan osaa keskustella. Kyllä se kieli päähän on jäänyt, mutta tuntuu jotenkin niin turhalta opiskella kieltä vain sillä perusteella, että ollaan oltu Ruotsin vallan alla. No niin sitä ollaan oltu myös Venäjän vallan alla, miksei meillä peruskoulussa sitten opiskella venäjää?
Kyllä venäjää murto-osa opiskelee kuulemani mukaan peruskoulussakin.

Itseäni kiinnostaisi tällä hetkellä venäjän opiskelu, mutta kansalaisopisto ei tarjoa tätä mahdollisuutta.

Miksei mulla ole?

Katsoin tässä haikeana sinkkuelämää televisiosta ja mietin nettitutuilleni, että miksei minulla ole tuollaisia ystäviä?
Sain suoran ja selkeän mielipiteen: "Ei kellään ole. Jos olisi niin hermothan siinä menisi."
Selkeä järjenääni, eihän tuollaista kukaan kestä. Ainakaan meistä suomalaisista ei kukaan tai tietääkseni ainakaan.
Oli ihan pakko kirjottaa tälläinen fakta vielä ennen nukkumaan menoa.

Vuorossa kielet

Tänään oli vuorossa englantia. Pitkästä aikaa tuli yläaste mieleen, kun puhuttiin aikamuodoista. Tuntui, ettei kukaan muistanut edes äidinkielessä aikamuotoja.

Ei ne minullakaan hallussa ollut, joten en leveile osaamisellani. Olin suorastaan surkea.

Eräässä harjoituksessa oli tehtävässä suomenkielinen lause ja siitä piti löytää se verbi. Okei, helppoa.

Sitten se verbi piti tunnistaa, että missä aikamuodossa se on siinä paperissa. Ei enää niin helppoa.

Se lause piti kääntää vielä englanniks, juu se oli helppoa.

Opettaja oli suorastaan ihmeissään, että lauseet osataan kääntää, mutta ei tunnisteta aikamuotoja edes omalla äidinkielellä. No aina ei voi onnistua ja sitähän varten tuolla ollaan, että opitaan.

Illan päätteeksi tulostellaan taas kauhee läjä kirjanpidon tehtäviä.

Hallittua kaaosta

Jostain syystä alkaa tuntua siltä, että tarvitsen oikeasti työpöydän.
Sohva ei todellakaan ole hyvä paikka tehdä koulutehtäviä.
Paperit ja kirja levällään lattialla ja läppäri sylissä. Ei tämä näin vaan toimi.

Mutta koska asunto on pieni kaikelle sille tavaralle, mitä täällä on, niin kestettävä se on siiheksi, kunnes tulee tilaisuus muuttaa isompaan.

Etäpäivien viettoa

Tälle päivälle oli lukujärjestykseen merkitty etäpäivä ja sehän pitäisi viettää nenä kiinni kirjassa.

Kuka niin sanoo?

Minäpä lähdin kylälle pyörimään ja viettämään aikaani muualla, kuin kotona.

Kävin siistimässä kirpputorilla vuokraamaani pöytää, joka olikin suhteellisen siisti ja tavaraakin oli mennyt eteenpäin.

Kirjastossa oli myös pakko käydä, koska rakastan lukemista, mutta olen hyvin valikoiva kirjojen suhteen, enkä huoli mitä tahansa romaania luettavaksi. Tämän kylän kirjaston valikoima on kyllä hieman suppea, etten tälläkään kertaa löytänyt mitään luettavaa. Haluaisin lukea paljon sellaisia kirjoja, mitä ei meidän kirjastosta löydy, eivätkä niitä halua tilata. Olisin valmis maksamaan tietty, että saisin erään kirjasarjan kokonaan itselleni.

Tämä kirjasarja sisältää vampyyreja, eroottisia kohtauksia ja taisteluita, eikä myöskään draamaa sovi unohtaa.

Harvoin itken luettuani jotain, mutta tästä kahdentoista kirjan sarjasta löytyi yksin kirja, mikä sai minut itkemään vuolaasti. Tätä kirjasarjaa minulle suositteli aikoinaan Vantaan kirjastoauton kuljettaja.

No tietenki minä otin ensimmäisen osa luettavaksi ja olenkin lukenut vuoden sisään kymmenen niistä kirjasta. Nyt vain olen ilman niitä, koska muutin pois.

Nou hätä, ostan ne sitten kaikki 12 kirjaa.

Kirjasarja on sitten tietty Mustan tikarin veljeskunta, kirjailija J. R. Ward

Jos sitten tekisi apetta pöytään ja tekisi sitä, mitä tälle päivälle alunperin pitikin, eli niitä tehtäviä.

Kirjanpidon ihanuudet

Kirjanpidon oppimisongelmia on tullut nyt lähes joka kerta, kun tehtäviä yritän kirjasta tehdä.

Ongelmani on hyvin pitkälti siinä, etten tahdo ymmärtää, miten tilinpäätöksessä tulot ja menot kirjataan. Opettajan metodit opettaa eivät auta asiaa sen enempää. Nimeä sen enempää mainitsematta, hänen tapansa opettaa ei ole ehkä kaikkein selkein, mutta hänen tapansa hyppiä asiasta toiseen ja takaisin ensimmäiseen asiaan pistää kyllä fiksummankin opiskelijan pään sekaisin.

Tapana hänellä on myös tehdä niin, että kertoo ensin yhden esimerkin ja sen jälkeen sanookin, ettei asia olekaan näin... No miten se sitten on? Ei mitään hajua. Vastausta et tunnu saavan, kuin lypsämällä.

Monesti oppimistavastani poiketen olen oikeasti ensimmäistä kertaa kuuntelematta, etten vain mene sekaisin itse. Opettaja jopa suoraan itse myönsi, ettei ole lukenut koko oppikirjaa, minkä meille määräsi. Kannattaisiko lukea, että pystyisi opettamaankin selkeästi?

En nyt mitenkään halua haukkua tai moittia ketään, joku ehkä oppii jotain hänen opetuksistaan.

No kaksi vuotta on pitkä aika opetella hyväksi kirjanpitäjäksi.

Aloituspuhe

Kerron vähän taustaa itsestäni.

Olen opiskellut paljon ja kaksi varsinaista ammattia loppuun.
Viimein lähdin opiskelemaan itseäni toimistopalveluiden merkonomiksi.

Kirjanpidon harjoittelua

Kerron tässä blogissa koulutukseni etenemisestä, vastoinkäymisistä ja onnistumisista.

Opiskeluni alkoivat aika tarkalleen kuukausi sitten. Sain varapaikan, koska pääasiassa koulutukseen valittiin opiskelijoiksi niitä, joilta puuttuu ammatti tai ovat muusta syystä ammatinvaihtajia.
Itsehän olen ammatinvaihtaja, mutta kaksi ammattia ennestään eivät olleet minulle mitenkään kova valttikortti päästä koulutukseen. Pääsin kuitenkin ja siitä olen iloinen.

Eiköhän tässä ollut tärkeimmät. Palaillaan