Tänään oli vuorossa englantia. Pitkästä aikaa tuli yläaste mieleen, kun puhuttiin aikamuodoista. Tuntui, ettei kukaan muistanut edes äidinkielessä aikamuotoja.
Ei ne minullakaan hallussa ollut, joten en leveile osaamisellani. Olin suorastaan surkea.
Eräässä harjoituksessa oli tehtävässä suomenkielinen lause ja siitä piti löytää se verbi. Okei, helppoa.
Sitten se verbi piti tunnistaa, että missä aikamuodossa se on siinä paperissa. Ei enää niin helppoa.
Se lause piti kääntää vielä englanniks, juu se oli helppoa.
Opettaja oli suorastaan ihmeissään, että lauseet osataan kääntää, mutta ei tunnisteta aikamuotoja edes omalla äidinkielellä. No aina ei voi onnistua ja sitähän varten tuolla ollaan, että opitaan.
Illan päätteeksi tulostellaan taas kauhee läjä kirjanpidon tehtäviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti