Mikään ei nyt mene sinne päinkään oikein

Sain töitä keittiöstä ja kaksi viikkoa myöhemmin olen taas samassa kierteessä selkäni kanssa, kuin kaks vuotta sitten ja siitä kaksi vuotta sitten. Kertaakaan sitä ei hoidettu kuntoon, vaan lääkärit tuntui luovuttavan ja antavan triptyliä kipukynnyksen nostoon. Miksi?! Eihän se poista itse vaivaa, vaan pistää minulta pään sekaisin ja kropan turraksi. Eihän se voi näin mennä, eihän? Kyllä potilas pitää hoidattaa kuntoon, eikä vaan jättää oman onnensa nojaan jonkun lääkepurkin kanssa, mikä vielä kaikenlisäks luetellaan masennuslääkkeisiin.

Hirvee luottamuspula tulee lääkäreihin, jotka vaan yrittää liukuhihnalla potilaita "hoitaa", eikä keskitytä siihen vaivaan ja sen vaivan hoitamiseen. Täällä ei pääse koskaan edes samalle lääkärille, aina kun menee terveyskeskukseen, on siellä eri lääkäri ottamassa vastaan.

Onneksi järjestelmästä löytyy potilaan tiedot helposti ja lääkäri voi niitä lukemalla esittää ehkä oikeat kysymykset, eikä potilaan tarvitse kertoa koko sairastumistarinaa alusta asti. Toivottavasti sama pätee myös siihen, jos lähtee isompaan kaupunkiin päivystykseen, että tiedot löytyvät järjestelmästä.

Toivottavasti tämä selkä tulee hoidetuksi kuntoon, työpaikan luultavasti menetän, mutta se hinta tästä on vain maksettava. Maanantaina jos työpaikalta ei soiteta, niin minun on soitettava sinne. En voi jatkaa töitäni noin yksipuolisessa hommassa ja tämä tauti uusiutuu helposti.

Fysioterapiaa ja lääkitys, toivottavasti auttaa.

Sain töitä!

Tosin en omalta alaltani. Olen jälleen siellä kassan takana tai keittiössä.
En ole ikinä työskennellyt keittiössä ja vähän se jännittääkin, että kuinka menee. Ei tarvitse onneksi mitään a'la carte-ruokia väsätä. Korkeintaan Hesburgeria ja Subwayta ja ehkä pöytiin tarjoilua.
Katsotaan kuinka pitkä sopimus tulee. Ehkä se puoli vuotta.

Tällainen lyhyt päivitys tähän väliin. Hyvää kevättä.

Väliaikatietoa

Noh, kuten kaikki varmaan arvaakin, niin työttömyyshän se minua koetteli. Reilu kuukauden päivät olen ollut kotona lähes toimettomana. Mitä nyt kotitöitä olen tehnyt.
Nyt on kuitenkin käynyt taantuma ja pelkästään suihkussa käynti tuntuu olevan saavutus. Ei vain ole mielenkiintoa toteuttaa itseään.
Olen kyllä hakenut töitä, mutta kuten arvata saattaa, niin ei siinä tärppää. Työttömille tarkoitetulle työvarikolle en halua mennä vapaaehtoisesti. En tule pääsemään sieltä ikinä pois, kun sinne kerran menen.
Kovasti nyt yritetään saada minun entinen paikkani takaisin toimistosta, jos vaikka palkkatuelle sitten. Olisi siinä puoleksi vuodeksi töitä kuitenkin. Asiat ovat menneet eteenpäin ja odottelen ylemmältä taholta yhteydenottoa.

Hankala ja kivinen tie kuljettu

Tänään oli tutkintopäivä, eli suoritin loput näytöt, mitä oli jäljellä. Olen tyytyväinen itseeni kaikilta osin. Väsynyt, mutta tyytyväinen.
Valitettavasti uurastukseni ei kuitenkaan tuottanut työpaikkaa ja se harmittaa ihan vietävästi, koska koin uurastukseni valuvan hukkaan.
Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa.

Tämäpä surullista

Sain kuulla, ettei toimistosihteerin paikkaa tule hakuun ollenkaan, vaan tähän siirretään talon sisältä ihminen ja minä en kuulu niihin taloon virallisesti, koska minulle ei makseta palkkaa.
Tämä tarkoittaa siis sitä, että minun on aloitettava kaikki alusta. Olen ainakin tehnyt cv-nettiin ilmoituksen itsestäni.
Huoh. Kohta on joulukin ja joululahjat on pahasti kesken. Ja parin viikon päästä on näyttöpäiväkin.

Voihan tylsyys

Tekemistä ei ole, en tahdokaan tekemistä, tahdon kotiin.

Tämä on taas näitä tuntemuksia, etten tahdo tehdä töitä, mutten tahdo myöskään olla työtön. En tahdo tehdä töitä rahan takia, mutta ei ilman rahaakaan elä. Vaikka raha ei onnelliseski tekisikään, niin se helpottaa kummasti elämää.

Pohdintoja ja lomailua

On hetki taas mennyt ja olen tehnyt töitä niin paljon, ettei paljon muuta ole ehtinyt tekemään.

Näyttösuunnitelmia pitäisi kirjoittaa vielä muutamat. Ja kääntää yksi asiakirjakin englanniksi ja ruotsiksi.

Ja tänään ensimmäinen lomapäivä, joka meni kevyesti aamusta eläinlääkärissä ja nyt potilasta hoidellen. Tehtiin 9-vuotiaalle narttukoiralleni sterilointi. Nukahtaminen ja herääminen ei nyt kauheesti menny oppikirjojen mukaan... Koira nukahti parissa minuutissa ja heräsi parissa tunnissa ja nyt kuuden aikaan illalla täysin hereillä. Kipuja ilmeisesti on ja voimakkaita. Sääliksi käy pientä, mutta ainakin ulkona on käyty ja ruokaakin syöty, niin eiköhän se siitä pikkuhiljaa.

Nyt jatkan lomailua.