Meidän enkun ope on Saatana

Ei kukaan voi oikeasti tehdä niin kamalaa englanninkoetta, että sitä tehdessä tekee mieli hirttää itsensä housujensa vyöhön.

Tehtäviä oli vain muutama, mutta sitäkin pidempiä. Käsi kramppasi jo toisen sivun puolessa välissä aikani yritin s-kirjainta piirtää kunnolliseksi, mutta siitä tuli aina vain pelkkä suora viiva, joka sojotti ties mihin. Teki mieli lyödä nyrkkiä pöytään, kun kädet ei vaan alkaneet toimimaan.
No sain sen kokeen jotenkin suoritettua ihan viimeiselle sivulle asti ja viimeiselle sivulle sain vain kaksi lausetta kirjoitettua, enkä edes tiedä, saako siitä tekstistä mitään selvää enää.
Nousin viimein penkistä ja lähdin kävelemään luokan eteen viemään opettajalle koetta, niin matkalla jalat meinasivat pettää ja selkä piti aivan järkyttävää rutinaa. Luokan penkit olivat aivan kamalat, että lattialla istuminenkin olisi ollut parempi vaihtoehto.
Tämä taisi olla se maanpäällinen helvetti, mistä olen kuullut puhuttavan.

Jotain hyvääkin.
Ruotsin ensimmäisestä kurssista tuli numero ja se numero oli 2 (arvosteluasteikko 1-3).
Siihen numeroon olen tyytyväinen ja sen koe oli helppo ja nopea tehdä.