Tänä vuonna pitäisi nekin tehdä kahden tutkinnonosan kohdalla, mutta yksinkertaisesti ahdistaa koko asia.
Eilen keskustelin erään tutun kanssa, joka sai diagnoosin adhd:hen ja löysin paljon yhtäläisyyksiä. Ja aloin miettimään, josko sittenkin uskaltaisin mennä vaatimaan tutkimuksia. Olen vain punninnut diagnoosin hyviä ja huonoja puolia. Lähinnä sitä, että mitä hyötyisin diagnoosista, mutta näin kun ajattelee, niin on tilanteita, joissa minun pitäisi olla erittäin skarppina, enkä siihen kykene ainakaan 100%. Ajatukset eivät pysy kasassa, jos niitä on miljoona. Näkö ei pysy tarkennettuna yhteen paikkaan viittä sekunttia kauempaa ja tätä tekstiä kirjoittaessa yhtäkkiä ajatus vain katkeaa ja siinä menee hetki, että saan uudestaan ajatuksesta kiinni.Selkäkin on mennyt taas pahemmaksi, joten huomenna lääkäriin. Joudun kysymään yhtä sun toista, jos minulle määrää jotain lääkettä. Sekin ahdistaa, kun en tiedä, mitä tuleman pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti