Turhauttaa

Tämä tilanne vaatii nyt selkeästi purkautumista.
En tykkää yhtään käydä koulua enää, mutta en voi lopettaa keskenkään, koska työkkäristä lätkähtää karenssia ja olen jo loppusuoralla. Siinäpä hienot ahdistuksen aiheet. Toiseksi, en ymmärrä kirjanpidosta yhtään mitään. Osaan kyllä suorittaa atk:lla kaikki kirjaukset kirjanpito-ohjelmalla, mutta en osaa tehdä käsin kirjauksia paperille. Se asia ei vain mene jakeluun, peruskirjaukset, kuten ostot, myynnit ja alvit osaan laittaa oikeille tileilleen tiliristikossa, mutta siihen taitoni loppuvatkin ja nyt on alkanut uusi kurssi kirjanpidon hoitamiseen liittyvä, enkä tajua enää mistään mitään. Kaikki tuntuu olevan ihan täyttä hepreaa.
Ja nyt kun olen ollut vapaapäivillä, en tahtoisi mennä ollenkaan kouluun. Olisin ennemmin töissä, jos minulla olisi työpaikka. Työttömyys on suorastaan hermoja raastavaa, enkä haluaisi joutua kotonakaan istumaan kaiket päivät. Olen aina ollut fyysisen työn ihminen, mutta kädet ei kestä nostelua ja lapa ei kestä siirtelyä. Nyt alaselkä ei kestä istumista. Olen ihan hukassa, enkä tiedä, mitä tehdä.

En tahdo palata kouluun

Ensimmäinen päivä takana ja huomasin, että opettaja, jonka ääntä en voi sietää ollenkaan, pitää meille monta kuukautta samaa aihetta.
Se honotus ja se kimeä ääni saa pääni ja korvani huutamaan hoosiannaa.
Tuli taas huono opiskelija fiilis, kun en edelleenkään ymmärrä kirjanpidon perusteista tuon taivaallista. Se vain ei mene jakeluun, enkä löydä itselleni sopivaa muistisääntöä, jota voisin apuna käyttää, että muistaisin kirjaukset oikein päin.
Jossen lunttaisi, niin en olisi päässyt palkkojen tai kirjanpidon perusteita ikinä läpi ja sekös hävettää vietävästi.
Olisin jäänyt ennemmin töihin pyörittelemään peukaloita, kun palannut kylmiin luokkahuoneisiin turhautumaan tyhmää päätäni.

Koulu taisi alkaa jo

Niinhän tuo alkoi ja minulla on viimeinen etäpäivä. Maanantaina palaan koulun penkille.
Lukujärjestystä tutkiessa huomasin, että ei ole paljoa tunteja tarjolla. Olen ottanut niin paljon hyväksilukuja tai muuten vaan kursseja pois, koska ei kiinnosta käydä, eikä ne ole mitenkään olennaisia opinnoissani.

Fysioterapiassa ja lääkärissä olen ravannut selkäni takia ja joulukuussa fysiatri huomasi, että ongelma ei olekaan selässä, vaan SI-nivelessä. Oikea puoli on aivan jumissa, eikä suostunut käsittelyistä huolimatta aukeamaan, joten sitä hoidettiin akupunktiolla, mikä tuotti ihan mukavia tuloksia. Jumittunut nivel alkaa antaa hitaasti myöten, mutta käyntejä tuli jo niin paljon, ettei niitä enää jatkettu. Olin kuulemma saanut jo kaksinkertasesti sen, mitä yleensä asiakkaalle annetaan. Nyt siis joudun omasta aloitteestani tutkimaan erilaisia jumppaliikkeitä, että lihakset pysyy kunnossa ja keskittyä erityisesti tuohon nivelen venyttämiseen. Fysiatri oli sitä mieltä, että synnyttäminen auttaisi ehkä asiaa, mutta mistäs tähän hätään synnytän, kun en raskaanakaan ole. No aika näyttää, miten tässä käy.