Tää lähtee lomalle

Tekstiä tuskin tulee seuraavaan viikkoon, mutta viikko menee nopeasti.

huono kännykkäkuva piirustuksesta, mutta menkööt.

Teen sitä taas

Nimittäin läksyjen tekemisen jättämisen viime hetkeen ja kokeisiin lukemiseen ihan viime hetkeen.

Huomenna on ruotsin sanakoe, enkä ole edes avannut kohtaa, miltä alueelta koe tulee. En vaan viitsi nähdä vaivaa koko kielen suhteen, niin kuin yläasteella aikoinaan.
En ole tarkemmin ajatellut, miksi se ruotsinkieli tuntuu niin vastenmieliseltä. Ymmärrän sitä, osaan ääntää lukemaani, mutta en juurikaan osaa keskustella. Kyllä se kieli päähän on jäänyt, mutta tuntuu jotenkin niin turhalta opiskella kieltä vain sillä perusteella, että ollaan oltu Ruotsin vallan alla. No niin sitä ollaan oltu myös Venäjän vallan alla, miksei meillä peruskoulussa sitten opiskella venäjää?
Kyllä venäjää murto-osa opiskelee kuulemani mukaan peruskoulussakin.

Itseäni kiinnostaisi tällä hetkellä venäjän opiskelu, mutta kansalaisopisto ei tarjoa tätä mahdollisuutta.

Miksei mulla ole?

Katsoin tässä haikeana sinkkuelämää televisiosta ja mietin nettitutuilleni, että miksei minulla ole tuollaisia ystäviä?
Sain suoran ja selkeän mielipiteen: "Ei kellään ole. Jos olisi niin hermothan siinä menisi."
Selkeä järjenääni, eihän tuollaista kukaan kestä. Ainakaan meistä suomalaisista ei kukaan tai tietääkseni ainakaan.
Oli ihan pakko kirjottaa tälläinen fakta vielä ennen nukkumaan menoa.

Vuorossa kielet

Tänään oli vuorossa englantia. Pitkästä aikaa tuli yläaste mieleen, kun puhuttiin aikamuodoista. Tuntui, ettei kukaan muistanut edes äidinkielessä aikamuotoja.

Ei ne minullakaan hallussa ollut, joten en leveile osaamisellani. Olin suorastaan surkea.

Eräässä harjoituksessa oli tehtävässä suomenkielinen lause ja siitä piti löytää se verbi. Okei, helppoa.

Sitten se verbi piti tunnistaa, että missä aikamuodossa se on siinä paperissa. Ei enää niin helppoa.

Se lause piti kääntää vielä englanniks, juu se oli helppoa.

Opettaja oli suorastaan ihmeissään, että lauseet osataan kääntää, mutta ei tunnisteta aikamuotoja edes omalla äidinkielellä. No aina ei voi onnistua ja sitähän varten tuolla ollaan, että opitaan.

Illan päätteeksi tulostellaan taas kauhee läjä kirjanpidon tehtäviä.

Hallittua kaaosta

Jostain syystä alkaa tuntua siltä, että tarvitsen oikeasti työpöydän.
Sohva ei todellakaan ole hyvä paikka tehdä koulutehtäviä.
Paperit ja kirja levällään lattialla ja läppäri sylissä. Ei tämä näin vaan toimi.

Mutta koska asunto on pieni kaikelle sille tavaralle, mitä täällä on, niin kestettävä se on siiheksi, kunnes tulee tilaisuus muuttaa isompaan.

Etäpäivien viettoa

Tälle päivälle oli lukujärjestykseen merkitty etäpäivä ja sehän pitäisi viettää nenä kiinni kirjassa.

Kuka niin sanoo?

Minäpä lähdin kylälle pyörimään ja viettämään aikaani muualla, kuin kotona.

Kävin siistimässä kirpputorilla vuokraamaani pöytää, joka olikin suhteellisen siisti ja tavaraakin oli mennyt eteenpäin.

Kirjastossa oli myös pakko käydä, koska rakastan lukemista, mutta olen hyvin valikoiva kirjojen suhteen, enkä huoli mitä tahansa romaania luettavaksi. Tämän kylän kirjaston valikoima on kyllä hieman suppea, etten tälläkään kertaa löytänyt mitään luettavaa. Haluaisin lukea paljon sellaisia kirjoja, mitä ei meidän kirjastosta löydy, eivätkä niitä halua tilata. Olisin valmis maksamaan tietty, että saisin erään kirjasarjan kokonaan itselleni.

Tämä kirjasarja sisältää vampyyreja, eroottisia kohtauksia ja taisteluita, eikä myöskään draamaa sovi unohtaa.

Harvoin itken luettuani jotain, mutta tästä kahdentoista kirjan sarjasta löytyi yksin kirja, mikä sai minut itkemään vuolaasti. Tätä kirjasarjaa minulle suositteli aikoinaan Vantaan kirjastoauton kuljettaja.

No tietenki minä otin ensimmäisen osa luettavaksi ja olenkin lukenut vuoden sisään kymmenen niistä kirjasta. Nyt vain olen ilman niitä, koska muutin pois.

Nou hätä, ostan ne sitten kaikki 12 kirjaa.

Kirjasarja on sitten tietty Mustan tikarin veljeskunta, kirjailija J. R. Ward

Jos sitten tekisi apetta pöytään ja tekisi sitä, mitä tälle päivälle alunperin pitikin, eli niitä tehtäviä.

Kirjanpidon ihanuudet

Kirjanpidon oppimisongelmia on tullut nyt lähes joka kerta, kun tehtäviä yritän kirjasta tehdä.

Ongelmani on hyvin pitkälti siinä, etten tahdo ymmärtää, miten tilinpäätöksessä tulot ja menot kirjataan. Opettajan metodit opettaa eivät auta asiaa sen enempää. Nimeä sen enempää mainitsematta, hänen tapansa opettaa ei ole ehkä kaikkein selkein, mutta hänen tapansa hyppiä asiasta toiseen ja takaisin ensimmäiseen asiaan pistää kyllä fiksummankin opiskelijan pään sekaisin.

Tapana hänellä on myös tehdä niin, että kertoo ensin yhden esimerkin ja sen jälkeen sanookin, ettei asia olekaan näin... No miten se sitten on? Ei mitään hajua. Vastausta et tunnu saavan, kuin lypsämällä.

Monesti oppimistavastani poiketen olen oikeasti ensimmäistä kertaa kuuntelematta, etten vain mene sekaisin itse. Opettaja jopa suoraan itse myönsi, ettei ole lukenut koko oppikirjaa, minkä meille määräsi. Kannattaisiko lukea, että pystyisi opettamaankin selkeästi?

En nyt mitenkään halua haukkua tai moittia ketään, joku ehkä oppii jotain hänen opetuksistaan.

No kaksi vuotta on pitkä aika opetella hyväksi kirjanpitäjäksi.

Aloituspuhe

Kerron vähän taustaa itsestäni.

Olen opiskellut paljon ja kaksi varsinaista ammattia loppuun.
Viimein lähdin opiskelemaan itseäni toimistopalveluiden merkonomiksi.

Kirjanpidon harjoittelua

Kerron tässä blogissa koulutukseni etenemisestä, vastoinkäymisistä ja onnistumisista.

Opiskeluni alkoivat aika tarkalleen kuukausi sitten. Sain varapaikan, koska pääasiassa koulutukseen valittiin opiskelijoiksi niitä, joilta puuttuu ammatti tai ovat muusta syystä ammatinvaihtajia.
Itsehän olen ammatinvaihtaja, mutta kaksi ammattia ennestään eivät olleet minulle mitenkään kova valttikortti päästä koulutukseen. Pääsin kuitenkin ja siitä olen iloinen.

Eiköhän tässä ollut tärkeimmät. Palaillaan